Kaikki loppuu aikanaan, niin sanotaan. Myös minun ja hänen tiet erosivat, mutta ei niin paljoa, ettemmekö voisi vielä olla ystäviä. Päätös oli minun, aikalailla yksin minun. En enää ollut varma tunteistani, mutta uskoisin silti että hän oli minulle enemmän vain ystävä kuin mitään muuta.

Mutta nyt voin taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Katsoa maailmaa uusin silmin. Olen vapaa. Mutta kyllä sitä läheisyyttä jää silti kaipaamaan, mutta se on aina minussa, olen hellyyden kipeä ja kaipaan huomiota, helliä kosketuksia ja kauniita kuiskauksia.

Nyt en enää ehdi sen koommin kirjoitella, mutta palailen taas. Hyvää yötä ja pitäkää toisistanne huolta. ~