Viime syksynä kääntyi minun lehdessäni uusi, puhdas ja tärkeä sivu esille. Peruskoulu saatiin päätökseensä ja tie kävi kohti uutta ja tuntematonta. Valitsin ammattikoulun, sillä olen käytännön läheinen ihminen. Tiesin etten ikinä tulisi kunnolla lukemaan kirjoja saati sitten oppimaan niistä mitään. Ammattikoulussa alakseni valikoitui Hotelli- ja ravintola-ala. Varmaankin aijon valmistua baarimestariksi.

Sieltä sain uusia ystäviä. Oma ryhmäni on aivan loistava, vaikka joukkoon kyllä mahtuu myös ihmisiä joista en koskaan tule pitämään.

Ystäviä tulee, ystäviä menee. Jotkut heistä muuttaa pois, toiset heistä lopettavat yhteydenpidon ilman syytä ja toiset kuolevat pois. Yksi ystävistäni lensi pois viime perjantaina. Hän oli vasta 18-vuotias. Mutta eihän kuolema katso ikää, se vain tulee ja vie pois rakkaimmat ja läheisimmätkin ihmiset, meidät itsemmekin.

Elämä todellakin on kuin ruusuilla tanssimista; välillä kaikki on hyvin, astelet ruusun terälehdillä, mutta sitten tulee talvi ja kuihduttaa ruusun, jolloin tiput alemmas, astelet ruusun pitkällä ja kapealla varrella ja pelkäät putoavasi aina vain alemmas ja alemmas, kauas synkkyyteen. Sitten astut väärään kohtaan ja jalkasi läpi tulee ruusun varressa oleva piikki, kenties läheisen kuolema tai oman itsensä kadottaminen? Mutta sitten tulee taas kevät ja ruusu puhkeaa kukkaan ja pystyt kapuamaan taas terälehtien päälle turvaan.

Itse olen tällä hetkellä ruusun varren päällä kurottelemassa kohti punaisia terälehtiä, kokoajan varoen, etten satuttaisi itseäni enää ruusun teräviin piikkeihin.

Rakkaus saa nuo terälehdet loistamaan kirkkaana ja kasvamaan suuremmaksi ja pehmeämmäksi kuin koskaan. Tosin itse pelkään kokoajan nuiden terälehtien tippuvan, sillä oma rakkauteni kohdistuu niin kauas. Vaikka tiedän, että saan vastarakkautta, se ei auta. Molemmat meistä pelkäävät etäsuhteita. Tästä tulee rankkaa, mutta toivottavasti tämä kestää.

Muutaman viikon kuluttua kultani jo tuleekin tänne. Sitten saan halailla ja suudella häntä niin monesti kuin vain jaksan. Pitää ottaa muutamat suudelmat varastoon jotta selviän sen ajan kun en näe häntä.

Nyt pyydän vielä anteeksi teiltä kaikilta jotka tämän luitte, tekstini sekavuutta ja sitä kuinka se hyppii aiheesta toiseen. Olen vain onneni kukkuloilla orjantappuraan käärittynä. Tunteeni ovat aivan sekaisin.

Kiitos ja näkemisiin~